Jussi Saramo - Vantaan kaupunginvaltuutettu

Maailmantalous esitetään nykyään yliluonnollisena voimana, jota meidän on kaikin voimin miellytettävä, jotta voimme parantaa elintasoamme. Demokraattinen päätöksenteko on korvattu yhä suuremmassa määrin alistumisella kaikkivoipien markkinoiden tahtoon.

Kaikkein rikkaimpien ihmisten ja yritysten veroja on aina vain alennettava, tai ne kääntävät meille selkänsä. Verotusta siirretään jatkuvasti arvonlisäveroihin, koska rikkaiden jättämä veroaukko on peitettävä pienituloisten rahoilla. Hinnat nousevat ja Suomessakin on jo kasvava työtätekevien köyhien joukko. Tämä ei muka ole kenenkään tahto, vaan luonnollista kehitystä.

Kaikkien poliitikkojen mielestä on väärin, että tuloerot kasvavat, työttömyys lisääntyy ja yhteiskunta jakautuu kahtia. Silti poliitikkojen enemmistö toistelee syypäiden - maailman thatchereiden, bushien ja wahlroosien oppeja, joiden mukaan tämä on väistämätöntä.

Onko demokratian korvaaminen yhä tylymmällä rahavallalla välttämätöntä? Enemmistö äänestäjistä on saatu uskomaan niin. Uskoa vahvistetaan päivittäin erilaisissa talous- ja muissa uutisissa. Entisajan poppamiehet on korvattu ekonomisteilla, jotka vuorotellen televisiossa ennustavat talouden jumalan reaktioita milloin mihinkin. Harva edes ihmettelee, mikseivät he koskaan osaa ennustaa romahdusta.

Tärkeintä on, ettei markkinoita suututeta. Kun Luxembourgin pääministeri Jean-Claude Juncker ja Italian valtiovarainministeri Giulio Tremonti esittivät Financial Times -lehdessä ns. Eurobond-järjestelmää, joka tukisi paremmin vaikeuksissa olevia maita pankkien tukemisen sijaan, arvosteli Jyrki Katainen heitä ”ääneen ajattelusta”.

Kataisen mielestä ei sovi, että ”markkinoille aiheutetaan levottomuutta”. Erityisesti ”mielipiteitä jakavista asioista” pitää Kataisen mukaan ymmärtää olla hiljaa. Vastakkainasettelun aika on ohi, kunhan kaikki tajuavat pitää turpansa kiinni. Pankkien pitää antaa rahastaa, se ei kuulu demokratian piiriin.

Katainen sai itsekin maistaa ehdottomuuden lääkettä, kun hän kalasteli suosiota bluffaamalla Suomen vaativan takuita Irlannilta. Aktia-pankin pääekonomisti Timo Tyrväinen tyrmäsi Kataisen politikoinnin ”häiriköintinä ja typeryytenä”. Tyrväinen kuitenkin lohduttautui sillä, että kyseessä oli Suomen Katainen, jonka sanomisilla ei ole niin väliä, kuten esimerkiksi Saksan Angela Merkelin lausunnoilla.

Viimeistään nyt pitäisi kaikille olla selvää, että talouteen tarvitaan vahvaa demokraattista kontrollia. Poliitikot kuitenkin alistuvat pankkien tahtoon ja jatkavat rahan pumppaamista niille sen sijaan, että tekisivät tarpeellisia muutoksia.

Eurooppalaisten pankkien lisäksi myös talousromahduksen alulle pistäneet yhdysvaltalaiset pankit pelastettiin veronmaksajien piikkiin otetuilla lainoilla. Yhdysvallat elääkin tällä hetkellä lähinnä painamalla dollareita, joka ei liene pitkällä tähtäimellä kestävää.

Euromaat ovat vielä syvemmällä, ne eivät edes voi käyttää omaa rahapolitiikkaa tilanteen korjaamiseen, koska ovat ulkoistaneet sen Euroopan Keskuspankille.

Koska pankkeja ei pistetä vastuuseen, jatkuu entinen meno entistäkin kovempana. Vuonna 2010 tehtiin uusi ennätys pankkiirien bonuksissa, pelkästään Wall Streetilla lähes 100 miljardia euroa yhtenä vuotena! Kun romahdus seuraavan kerran tulee, me kaikki maksamme jälleen Kataisen ja kumppaneiden avaamat piikit joilla nämä rahoitetaan. Kaiken lisäksi miljardit on siirretty turvaan veroparatiiseihin hyvinvointivaltioiden verottajien ulottumattomiin.

Finanssitaloudessa, joka ei oikeasti luo juuri mitään järjellistä, pyörii nykyään laskutavasta riippuen kymmeniä kertoja enemmän rahaa, kuin reaalitaloudessa, jolla meidän kaikkien arkinen hyvinvointi luodaan. Moni päivittelee talouden lopunajan meininkiä, muttei usko että vaihtoehtoja on.

Vaihtoehtoja kuitenkin on. Ei tarvitse käydä kuten 1930-luvulla, jolloin ihan vastaava, vaikkakin pienemmän mittakaavan finanssikapitalismi ajoi maailman lamaan, josta noustiin vasta verisen maailmansodan jälkeen valtioiden otettua vahvan roolin taloudessa.

Poliitikot voivat ottaa päätöksenteon jälleen demokraattiseen hallintaan. Vallankumouksia ei tarvitse tehdä, ainoastaan aloittaa määrätietoinen politiikka markkinoiden vallan kaventamiseksi ja demokratian kasvattamiseksi.

On toimittava samaan aikaan sekä kansallisella että kansainvälisellä tasolla. Suomalaisten ministerien on tehtävä kaikkensa ylikansallisen kontrollin aikaansaamiseksi ylikansallista kapitalismia rajoittamaan.

On tehtävä päinvastoin kuin nyt on tehty - kun esimerkiksi Saksa ehdotti ns. alastoman shorttaamisen kieltämistä, Suomen olisi pitänyt tukea aloitetta. Kataisen johdolla kuitenkin valittiin vastuuton keinottelun mahdollistamisen tie.

On tuettava koko Euroopan laajuista yleistä rahoitusmarkkinaveroa, jolla finanssibisnes tuodaan verotuksen piiriin, josta se on nyt vapautettu. Rahoitusmarkkinaverolla myös tuodaan rahavirrat esiin, vakautetaan markkinoita ja tehdään niistä luotettavampia.

Tärkeintä on kuitenkin kotimainen veropolitiikka. Veroja on kerättävä oikeudenmukaisemmin ihmisten maksukyvyn mukaan. Nykyinen linja, jossa progressiivisista tuloveroista siirrytään kohti kulutuksen regressiivisiä veroja, on myrkkyä pieni- ja keskituloisille.

Pääomatulojen suosiminen palkka-, eläke- ja tukitulojen kustannuksella on lopetettava ja verotettava kaikkia tuloja tasavertaisesti siten, että suuremmista tuloista maksetaan isommalla prosentilla. Näin voidaan estää oikeiston ja vihreiden suunnittelemat hintoja nostavat arvonlisäverojen korotukset ja kerätä lisää veroja hyvinvointivaltion rahoitukseen.

Oikeistolaiset talouden ylipapit ovat uskotelleet, että kasvavat tuloerot ovat yhteinen etu. Ei kannata uskoa. Todellisuudessa taloudenkin kannalta on tärkeää, että pienituloiset voivat osallistua talouden rattaiden pyörittämiseen kuluttamalla, mielellään tietysti ympäristöystävällisiä palveluita. Suurituloisimpien saamat veronalennukset eivät ole vain epäreiluja, vaan myös talouspoliittisesti typeriä.